?

Log in

Previous 10

Jul. 21st, 2011

Changing the blog

 I have changed my blog from Livejournal to Blogger. You can continue reading my writings in this address:

http://themindcatch.blogspot.com

May. 23rd, 2011

Writer's Block: Dynamite with a laser beam

What's your favorite line from a song, and why?


This is not actually a line, but...

From the song Lateralus by Tool

Feed my will to feel this moment urging me to cross the line.
Reaching out to embrace the random.
Reaching out to embrace whatever may come.

I embrace my desire to
feel the rhythm, to feel connected
enough to step aside and weep like a widow
to feel inspired, to fathom the power,
to witness the beauty, to bathe in the fountain,
to swing on the spiral
of our divinity and still be a human.


It's quite impossible for me to explain what this song with it's lyrics means to me. But let's just say, that it's a song that has been helping me in many situations in my life and to the lyrics... I can identify more than you believe.

Writer's Block: From beyond

If you died and became a ghost and could only haunt one place, which place would you choose, and why?

I would be haunting in the beach and forests around a lake, in a place where I spent my childhood and teenage years. Just because I want my Soul to be close to Nature. Besides, I could also drive crazy some of this criminal gang members whose club is at the beach of the lake. ;) I rarely say it, but those kind of people would definitely deserve it after raping women and killing people "just for fun". Blah. I would be a very mischievous ghost without saving anything of the fun. ;)

May. 21st, 2011

Mistä viha todella tulee?

Viimeaikoina mieltäni on vaivannut Suomessa voimakkaan sumun lailla leijuva vihan ilmapiiri, joka kohdistuu ihmisiin, jotka ovat tavalla tai toisella erilaisia verrattuna valtaväestöön. Itse olen lesbo, joka on naimisissa ulkomaalaisen kanssa ja jolla on fyysinen näkyvä vamma. Vähemmistö x 3 siis. Ilmapiiri on luonnollisestikin vaikuttanut minuun erittäin vahvasti.

Tätä ilmaa viikkokausia hengittäneenä aloin itsekin huomata omien aggressioitteni kasvavan epätavallisen paljon. Jopa niin valtavasti, että podin jatkuvaa epämääräisen tunkkaista ahdistusta ja vihan tunteeni tiettyä ihmisryhmää kohtaan vain kasvoivat. Pahimmillani päädyin ajatusten tasolla siihen, että toivoin tiettyjen julkisuudessa ahdasmielisyydellään tutuksi tulleiden henkilöiden väkivaltaista kuolemaa jonkun ”supersankarimaisen” anonyymin henkilön taholta.

Vastareaktiona vihan tunne tuntui hetkittäin hyvältä ja sai minut kokemaan itseni vahvemmaksi heitä vastaan. Etenkin, kun tunnen paljon kaltaisiani, joiden kanssa pystyin ryhmässä kasvattamaan vihan tunnettani ja täten saamaan jonkinlaista "vertaistukea" tunteelleni. Mutta tietenkin pitemmän päälle jatkuva vihan poteminen vain haittasi omaa elämääni ja aloin pian kokea itseni sosiaalisesti hyvin paljon aiempaa aremmaksi ja ahdistuneemmaksi.

Saatuani tauon elämäni muusta hektisyydestä vietin aikaa itseni kanssa pohdiskellen tätä ilmiötä. Pohjimmainen kysymykseni – se joka aiheutti minulle suurimman kärsimyksen tunteen tämän ilmapiirin aikana - oli, miksi niin monet ihmiset tuntuvat haluavan pahaa toisille ihmisille, jotka tavalla tai toisella ovat erilaisia muista. Vaikka nämä vähemmistöryhmät itse eivät lähtökohtaisesti halua mitään pahaa heille.

Päästäkseni jäljille näiden tuntemattomien ihmisten tarpeesta kokea vihaa, ainoa vaihtoehtoni oli kääntää kysymys: Miksi minä koen vihaa näitä ihmisiä kohtaan? Olisi ollut varsin paljon helpompaa vastata vain, että nämä ihmiset ovat itsekkäitä kusipäisiä sadisteja ja siksi heitä suorastaan kuuluu vihata. Eli olisin aivan oikeassa vihatessani heitä. Mutta koska en enää monen vuoden terapian jälkeen voi huijata itseäni moisilla yksinkertaisilla selityksillä, joilla saisin vietyä syyn täysin pois itsestäni ja pistettyä kaiken muiden niskaan, menin syvemmälle. Toisin sanoen oikeasti itseeni.

Uusi yritys. Miksi minä koen vihaa näitä ihmisiä kohtaan? Koska itse kuulun selkeästi vähemmistöihin, joita nämä ihmiset avoimesti vihaavat, koen olemassaoloni uhatuksi heidän taholtaan. Aiemmin koin oloni turvalliseksi omassa kotimaassani, mutta vihan ilmapiirin muodostuttua todellisemmaksi, sameammaksi sumuksi olen joutunut olemaan paljon enemmän varuillani ja peloissani. En ainoastaan itseni vuoksi, vaan erityisesti vaimoni ja kaikkien vähemmistöihin kuuluvien ystävieni vuoksi. Ajatus siitä, että joku heistä tai minä joutuisimme väkivallan uhriksi (henkisesti, fyysisesti) vain siksi, ettemme edusta joidenkin ihmisten ihannetta siitä henkilöstä, jolla on oikeus yhdenvertaiseen elämään, on suorastaan karmiva.

Siispä myönsin, että todellinen syy vihaani onkin pelko. Mutta koska viha on paljon helpompi, ulkolähtöinen tunne kuin pelko, joka tulee sisältäni ja on täten raskaampi , olin päättänyt kulkea sitä yksinkertaisemmalta ja helpommalta tuntuvaa tietä välttääkseni pelkoni tarkastelua. Myönnettyäni tämän pystyin taas kääntämään ajatukseni toisin päin. Ennen sitä kuitenkin kerron, että havainto vihan todellisesta syystä, pelosta, ei ole todellakaan ensimmäinen kerta, kun sen tajuan. Muissa yhteyksissä olen havainnut sitä jo vuosien ajan. Tämä uusi ilmapiiri toi minussa kuitenkin esiin niin voimakkaan tunnepohjaisen vastareaktion, että annoin ajatteluni ja tunteideni tuudittautua vihan tunteisiin.

Mutta sitten kysymys: Miksi ihmeessä nämä ihmiset, joille minä en todellisuudessa halua mitään pahaa, vihaavat minua? Omat ajatukseni selvitettyäni syy on nyt selkeä: hekin pelkäävät minua ja muita kaltaisiani. Miksi? Sitä voi vain spekuloida, joten jätän suurimmaksi osaksi sen itse kullekin lukijalleni omaksi pohdittavaksi. Ihmismieli on kuitenkin taipuvainen pelkäämään kaikkea tuntematonta, koska tuntematon koetaan uhkaavaksi. Kukaan ”tervejärkisenä” pidetty ei menisi sysipimeään luolaan, jonka sisällöstä ei ole millään tasolla tietoinen. Samalla tavalla jotkut ihmiset, joilla ei ole mitään kokemusta mm. homoseksuaaleista ja ulkomaalaisista, pelkäävät heitä ja tämän seurauksena naamioivat pelkonsa vihaksi. Ainoa tapa, jolla he voivat päästä eroon vihastaan ja lakata terrorisoimasta vähemmistöryhmiä, on tehdä sama havainto, jonka minä juuri selitin tehneeni.

Vihasta on loppujen lopuksi yksinkertaista päästä eroon: kun myöntää itselleen, että kyse on vain pelosta. Mutta se, että pystyy sysäämään oman ylpeytensä sivuun ja myöntämään, että kyse on vain pelosta, vaatiikin jo paljon enemmän ponnisteluja etenkin meiltä suomalaisilta, jotka olemme tunnettuja jääräpäisyydestämme ja ylpeydestämme. Mikäli pelkoaan ei suostu myöntämään, vihamielisyys jatkuu.

Loppujen lopuksi kyse ei olekaan siitä, että pelkäisimme sitä sysipimeää luolaa. Olemme vain itse niin syvällä sen luolan sisällä – luolan, joka todellisuudessa on meidän oma pelkomme - että luulemme olevamme jo ulkopuolella, vaikka todellisuudessa olisi vain meidän aikamme astua ulos sieltä ja nähdä asiat valossa, todellisina silmiemme avulla, ei pimeydessä vellovan mielikuvituksemme kautta. Tällöin ymmärtäisimme, että emme oikeasti vihaa ketään tai mitään. Ja että pelot pystytään voittamaan perehtymällä asioihin niiden todellisessa valossa.

Viha on vain helppo naamio.

May. 20th, 2011

Writer's Block: Collect 'em all

Do you collect anything? If so, what do you collect, and what made you start your collection?



I collect bookmarks and art postcards. Both of these I started to collect while I was still a member of Human Pets and Postcrossing.com few years ago. At first I was buying these because part of the communities was to send postcards and other stuff to people around the world. But as I paid attention to all the beautiful or cool postcards and bookmarks, I started to collect them by myself. :)

May. 13th, 2011

Update of Facebook Experiment

 Well well. it's a time for updates about my little FB experiment.

I'm very positively surprised how easy this has actually been. Besides it, I feel much more relaxed. Now that there is no "news feed" filled with sad news nor inbox filled with "I need you to do this and do that" or "Why didn't you answe to my message yesterday?", it has felt like some kind of cyber holiday. I realize now how much FB has effected to my amount of mostly social stress. (When I was hanging there, I didn't see how much it effected though I knew it does effect.)

I don't say that I didn't want some people there or that it wasn't good way to find out what's up with my friends. The point is just that Facebook was supposed to be a fun nonsense place for your free time when you're bored at home or whatever. But now because it's found as the easiest way to communicate by most people, also your school/networking and everything else not-free time comes there, wanted or not. If I posted a status update that I will not do any "important" things through Facebook, I doubt nobody would care or notice the status. But maybe I'm wrong, too pessimistic. Maybe that'll be my next experiment. ;)

My summer holiday started today. Yay! x) And break from Facebook has come to a perfect moment. After a super social year it's a good time to step back and take some own space before my documentary film shootings start. (Btw, I'm super excited of them! I have an awesome group of people and I have a really good feeling about this.)

I'm sure I must go back to Facebook as in the end it's the only place with all my social network of movie makers. But before the moment comes, I'm just enjoying my holiday - from school, from Facebook. :)

May. 2nd, 2011

#1 Deleted Facebook account

Today I decided to make an experiment: to temporarily delete my FB account, until start of June. There are many reasons for it, that I won't tell now as I've explained them already too much. x) But it has something to do with social pressures, addictions and half-strangers at my friends list. I might explain more some other time. If the experiment results are something else than what I think they are, I'll leave the account for good.

Because of people's curiosity, I'll try to update some notes here in my blog about how has this effected to my social life.

First note I made already today, was that I felt a little bit uncomfortable about not being able to ask my classmates news of my classes and other school stuff. Now I'll have to use my cellphone instead. In FB you were always able to see if the person is still awake and you won't wake them up if you contact late evenings or early mornings. Cellphone doesn't tell anything about that, so I don't dare to ask stuff anymore any time of the day. I realize now that cellphone has become quite distant to me since starting to use Facebook for social contacting.

Apr. 25th, 2011

(no subject)

 I have been shamefully lazy with my blog. But at least I haven't forgot it, like all the other times in the past. Go me! xD

Lots of things have been happening. Two weeks ago me and my gf got married. :) So after all the paper hell and stress Life feels much more calm now. At July we will have our wedding party with friends and family.

School has been going well, like planned. I've been having such a rush with it that the pre-production part of my documentary movie has been suffering a little. If I could have only one wish, it would be that there would me more hours in a day. So much things I want and must do, but most of them must be rejected temporarily because lack of time. My girlfriend said to me that it's part of adult's life. Though it sure is, I just don't want to accept it. x)

My eyes want to get closed so bad, that I suppose I'll listen to them and go to sleep now. ._. Good Night!

Writer's Block: Higher state of consciousness

What movies do you like to watch and what kind of munchies do you like to scarf down when you're enjoying some free time?

Movies depend completely on my mood. But mostly drama, mysteries, thriller, documentary and black comedy. It's easier to say what movies I hate. War movies, USA redneck-based movies (for example country music based movies), high school dramas and low quality comedies are something that make me feel like throwing up.

And from throwing up we can perfectly go to the munchies. ;) Ice cream is my very favorite! Sometimes chocolate or cookies or popcorn. But never candy. I don't know why I dislike candy so much. O_ò

Writer's Block: Beep, Bop, Boop

What was the first video or computer game you ever played? Did you love it or hate it, and why?

Alley Cat! I was maybe 5 or 6, and I totally fell in love with the game. *_*

Previous 10